Suomeksi | In English

Palvelu 3.0

Luolamies ja internet

Meillä on pääpiirteissään sama tapa ja kapasiteetti käsitellä maailman asioita kuin oli luolamiehellä. Meillä on vain valtavasti enemmän lähtötietoa päätösten pohjana. Emme kuitenkaan pysty ymmärtämään ihmistä, hänen tarpeitaan ja kokemuksiaan, ellemme hyväksy sitä, mistä tulemme sekä millä eväillä yritämme hahmottaa tätä maailmaa. Toivottavasti tästä pohdiskelusta saa ideoita asioiden miettimisessä? Ja, jotta me saamme apua tämän sivuston rakentamisessa, ole ystävällinen ja kommentoi! – Jukka Rastas


Tekoäly ja palvelut - mitä tekemistä niillä on keskenään?

shutterstock 693140461

Olen viime viikkoina kuunnellut muutamia ns. tekoälyyn liittyviä seminaareja. Tällaisia ajatuksia niistä jäi mieleen:

Se mitä kutsutaan nykyään AI:ksi (artificial intelligence) tai suomeksi tekoälyksi, ei itse asiassa vielä edusta kovin kummoista älyä. Sinänsä ne ovat vallankumouksellisen tehokkaita tiedon käsittelyjärjestelmiä, mutta älyä luovassa mielessä niissä ei ole. Ne voivat analysoida neuroverkkoina hyvin moniulotteisia ja monimutkaisia riippuvuussuhteita valtavista materiaaleista. Kuitenkin niiden oppiminen perustuu jo toteutuneen tapahtumadatan tai annettujen sääntöjen pohjalta oppimiseen. Yleensä niitä käytetään iteraatiokierros kierrokselta täydentyvällä lähtödataan ja sääntötarkennuksiin perustuvina, koneoppivina järjestelminä. Sitä, mitä ko. lähtödatassa ei ole, sitä niiden päättelyyn ei tule mukaan. Siinä ne eroavat ratkaisevasti ihmisen moniaistisesta ja koko elämänkokemuksen intuitiiviseen synteesiin perustuvasta päättelystä. Me näemme sen usein tunneratkaisuina päätöksentekotilanteessa. AI-järjestelmät ovatkin yleensä vain yhteen täsmätarkoitukseen tehtyjä "työkoneita". Ihminen taas tunnetusti voi ajatuksissaan päätyä haahuilemaan hyvinkin kauas alkuperäisestä tehtävästä.

No mitä tällä AI:lla on tekemistä palveluiden kanssa? 

On ilmeistä, että tällaisen keinoälyn avulla saadaan aikaan suurella teholla, jaksamisella ja monimutkaistenkin sääntöjen raudanlujalla analyysillä varustettuja "apulaisia". Ne ovat nykyään arkipäivää myös palvelukontakteissa. Esimerkiksi chat-bottien kanssa voidaan saada aikaan suuria säästöjä, ensin tukemalla ja tehostamalla palvelukontakteissa olevia ihmisiä (nopeuttaa tiedon hakua ja parantaa hakujen sekä osaamisen laatua). Oppimisen toisessa vaiheessa voidaan automatisoida aiemmin ihmisten toistamia rutiineja. Kone jaksaa hyvin vastata tuhansia kertoja aukioloaika-, saatavuus-, yhteys- ja soittopyynnön jättämistehtäviin. Ihmiselle ohjataan jonoon vaikeammat haasteet. Näitä toistuvia rutiineja automatisoimalla voidaan kustannustehokkaasti laajentaa palvelun saatavuutta 24/7 -pohjalle. Lisäksi hallinnollisia rutiineja, eri järjestelmien sekä tietokantojen rutiinikirjauksia, päivityksiä ym. voidaan automatisoida älykkäiden avustajien avulla.
 

Varmaankin yleisin AI:n käyttö kaupassa ja palveluissa on erilaisten suositus-, preferenssi- ja profilointialgoritmien käyttö. Ne ovat hiipineet jo elämäämme vähän joka puolelta. Itse asiassa nykyisen kaltaisen netin käyttö olisi mahdotonta ilman niiden apua. Kuluttaja ei vain usein näe niitä työssään. Tähän liittyy digitalisaation muuttuminen osaksi kaikkia henkilökohtaisia ja kodin laitteita, itse kotien rakenteita ym. Lisäksi tulemme saamaan muutamassa vuodessa henkilökohtaiset avustajat, joiden kautta tulemme kommunikoimaan kaiken maailman tiedon ja palveluiden kanssa. Tästä lisää vähän myöhemmin (jos aihe kiinnostaa suosittelen kompaktia digitaalista kirjaa Amazon, Kindle: "Merge, The closing gap between technology and us"/phd).

Jos joku näistä teknologioista on sovellettavissa omalle toimialalle riittävien volyymien ym. vuoksi, olisi hulluutta jättää käyttämättä näitä. Joku kilpailija tulee kuitenkin ja käyttää niitä kilpailuedun saavuttamiseksi (ja me muutumme historiaksi ...).
 

Mielenkiintoista on seurata sitä, miten ja missä vaiheessa alamme näiden järjestelmien kautta ymmärtämään myös tapahtumien todellista asiayhteyttä - kontekstia. Yleensä ihmisten ja tapahtumien monitorointi on nykyään jo varsin helppoa. Haaste ihmisen tapahtumatiedon keräämisessä on se, että meillä on varsin epämääräinen, tai ehkä varmakin, mutta kuitenkin arvauksiin perustuva kuva siitä, mitä ko. ihminen jotakin tehdessään oikeasti halusi tehdä. Ihmisen todellista tahtoa ja esteitä sen toteutumiselle ei tahdo rekisteröityä mihinkään. Automaattiseen avoimen tekstin ja vähän myöhemmin puheen reaaliaikaiseen tunnistamiseen perustuvat kielen analysoinnin järjestelmät tuovat ehkä jotain uutta näkökulmaa tähän tarpeeseen, tai pelottavaan kehitysaskeleeseen, miten sen nyt sitten haluaakin nähdä. Ne ovat juuri nyt hyvää vauhtia kehittymässä käyttökelpoisiksi työkaluiksi.

Lisähämmennyksen aikaansaamiseksi vielä pieni lisäys aiheeseen. Tiedämme, että teknologia kehittyy eksponentiaalista vauhtia. Ihmisen kyvyt ja ymmärrys kehittyvät lineaarisesti, kyvyt loppupeleissä evoluution myötä - todella hitaasti ja ymmärrys käytössä olevan tiedon pohjalta nopeammin - ehkä liiankin nopeasti todellisen viisauden kehittämisen näkökulmasta?

Kuinka kauan kesti, että uusi teknologia sai ensimmäiset 50 miljoonaa käyttäjää (tämä lainattu jostain näistä AI-seminaareista):

  • puhelin 75 v.
  • radio 38 v.
  •  tv 13 v.
  •  iPhone 3 v.
  • Pokemon Go 2 viikkoa

Me ihmiset aina yliarvioimme muutoksen nopeuden lyhyellä tähtäimellä ja aliarvioimme sen merkityksen pitkällä tähtäimellä. Ensin innostumme ja odotamme välittömästi ihmeitä. Sitten seuraa pettymys siitä että "ei näytä mitään oikeasti tapahtuvan". Lopulta kun huomiomme on kiinnittynyt jo ihan uusiin asioihin, olemme ihmeissämme kun muutaman vuoden päästä koko maailma onkin muuttunut. Tämä on joku vanha viisaus, jota on konsulttijutuissa käytetty kai jo vuosikymmeniä. 

Muutoksen tapahtumisen vaiheet (muistelkaa vaan mitä ensin sanottiin monista uusista digitaalisista palveluista, jotka ovat nyt uusien sukupolvien arkipäivää):

  • ensin uudelle ajatukselle nauretaan; "näkeehän sen kuka tahansa, ettei tuollainen voi toimia"
  • toisessa vaiheessa sitä vastustetaan intohimoisesti; vanhat asetelmat, vallanpitäjät ja itsestään selvinä pidetyt totuudet alkavat murentua, "varmasti ei tänne ole mitään asiaa, emme tarvitse, emmekä halua!"
  • kolmannessa vaiheessa asia on pyyhkinyt vanhat ratkaisut tieltään ja tuntuu vaikealta mieltää, että miksi joku on näin itsestään selvyyttä joskus vastustanut, "näkeehän sen lapsikin, että ei mikään muu olisi järkevää"

Alkaako telemarkkinoinnin loppu olla lähellä?

Tämän kysymyksen kipinänä oli Inc.com:in artikkeli www.inc.com/bill-murphy-jr/google-trick-telemarketers-call-screen.html

 shutterstock 753905734 s

Sanotaan, että muutaman vuoden päästä suurin osa netin asiakaspalveluliikenteestä tapahtuu bottien välillä. Henkilökohtainen avustajabottimme hankkii tietoa ja tekee ostoksia eri palveluntarjoajien boteilta. Tämä tulee vaikuttamaan monen firman toimintaan, joko muuttamaan sitä radikaalisti tai lopettamaan sen lopullisesti. Voi olla, että meille tulee vielä nopeammin tapahtumaan iso muutos telemarkkinoinnissa. Oheinen kommentti Incin kuvaamasta Googlen julkistuksesta antaa siitä esimakua.

Google on julkistanut Call Screen -palvelun. Heidän ratkaisussaan Android-puhelimen haltija voi siirtää tuntemattomasta numerosta tulevan puhelun yhdellä virtuaalinäppäimen painalluksella Googlen palveluun. Siinä botti vastaa soittoon ja kysyy soittajalta mikä hänen asiansa on. Hänelle myös kerrotaan, että alkuperäinen soiton vastaanottaja saa vastauksesta tekstiksi muunnetun kopion. Sen jälkeen vastaanottaja päättää, mikäli haluaa vastata. Kuten Google jo lupaa: "Sinun ei enää koskaan tarvitse puhua kenellekään telemarkkinoijalle."

Jenkeissä arvioidaan, että jo vuonna 2019 puolet soittoyrityksistä on bottien tekemää spämmäystä. Se varmaan selittää, miksi tällaiset palvelut ovat heillä niin ajankohtaisia. Voimme kuitenkin ennakoida, että vastaavia palveluja tulee olemaan markkinoilla muitakin. Todennäköiseltä myös näyttää, että ne tulevat Eurooppaan vähän myöhemmin. Spämmäys on täällä kuitenkin vaikeampaa eri kielten ja EU:n tietoturvasääntelyn vuoksi. Todennäköiseltä näyttää kuitenkin se, että kun ihminen kerran tottuu tuollaiseen palvelutasoon, ei hän välttämättä halua enää luovuttaa aikaansa ja vastata mihin tahansa puheluun.

Ehkä telemarkkinointi joutuu ongelmiin, mutta aukeaa tässä myös uusia bisnesmahdollisuuksia. Mielenkiintoiselta mallilta tuntuisi mahdollisuus tarjota suojaa vaikutukselle alttiille ihmisryhmille, kuten muistisairaille vanhuksille. Tällainen suojasovellus päästäisi automaattisesti läpi ennalta määritellyistä numeroista tulevat puhelut, mutta muut menisivät automaattisesti palveluun. Muiden soittajien aukikirjatut selitykset lähetetään sitten lähiomaisen puhelimeen. Hän päättäisi onko soittaja luvallisella asialla ja päästääkö hän puhelun läpi. 

Mielenkiintoisia asioita alkaa tapahtua ja yhä nopeammalla syklillä. Kuten joku on sanonut: "Jos tuntuu siltä, että maailma muuttuu pelottavan nopeasti, on hyvä muistaa, että se ei tule enää koskaan muuttumaan yhtä hitaasti kuin nyt."

Miksi joudun "kuistille" kun käytän itsepalvelua? Onko asiakaskokemuksen miettiminen asiakkaan puolesta joskus turhaa haihattelua? Jos ensin pistäisi oman pesän kuntoon ...

Olen taas viime aikoina yrittänyt, enkä varmaan yksin, aktivoida tai lopettaa erilaisia palveluja sähköisessä itsepalvelussa. Puolessa tapauksista homma pysähtyy siihen, että jään jumiin johonkin "eteiseen" tai ajaudun ulos koko palvelusta. Tämä johtuu tietysti siitä, että yritän sitkeästi toteuttaa loogista etenemisjärjestystä omasta näkökulmastani. Tuntuu, että kaikesta asiakaskokemus-hybriksestä huolimatta, palvelujen toteuttajat ja käyttäjät ovat usein eri todellisuuksissa.

Kauan, tässä tapauksessa yli kolmekymmentä vuotta, sitten kun aloin perehtyä palvelubusinekseen, yksi olennaisimmista lainalaisuuksista, joka tuli vastaan, oli se elämän perusfakta, että asiakas tekee osan työstä palveluissa - aina! Itsepalveluissa tämä on tietysti vieläkin suurempi osuus, ellei lähes kaikki (vaikka pidän järjestelmän suunnittelijaa ja toteuttajaa myöskin osana toteutusorganisaatiota ...). Tästä luonnonlaista seuraa, että organisaatiomme ja järjestelmiemme toimivuus, tehokkuus ja jossain vaiheessa myös tuottavuus, riippuvat siitä, kuinka hyvin asiakkaamme osaavat hoitaa oman osansa prosessista, eli työstä. Ehkä meidän olisikin helpompi ajatella asiaa niin, että asiakkaat tulee rekrytoida ja perehdyttää oman työosuutensa toteuttamiseen! Ehkä heitä pitäisikin kohdella henkilökuntana?

Mietipä esimerkkinä kokemusta itsellesi tuntemattomasta itsepalvelukahvilasta ja sen palvelulinjasta. On turhauttavaa, jos paikan pitäjä on keksinyt ihan oman logiikan linjaston järjestykseen. Siinä sitten poukkoilet edes takaisin etsimässä puuttuvaa lusikkaa tai serviettiä. Kokemus ja jonon etenemisen tehokkuus ovat surkeita. Jos käymme useammin ko. paikassa, niin me itse asiassa opimme aika helposti uuden logiikan. Ei ole mitään yhtä oikeaa ratkaisua ja etenemismallia, ei siellä kahvilassa eikä nettikaupassa, mutta kannattaa perehdyttää asiakkaat kunnolla oikeaan prosessiin, tai homma ei toimi. Pitäisi myös tarjota oikotie, jos asiakas on jo tuttu meidän toimintatapamme kanssa.

Yleisesti ihminen ei halua joka kerta keksiä omaa tapaa käyttää jokaista maailman itsepalveluista. Useimmissa meille riittää se, että joku kertoisi, miten homma toimii ja sopeudumme siihen. Ihminen on itse asiassa erittäin hyvä oppimaan helpoimman ja vähiten vaativan tavan edetä. Käytämme mieluummin enemmän energian ja luovuuden johonkin oman elämämme kannalta olennaisempaan kuin toisten rutiinien ratkaisuun. 

Eli, pitäisikö meidän vain lopettaa kursailu ja opettaa asiakkaat toimimaan tehokkaasti ja jakaa sitä kautta syntyvästä hyödystä osa heidän kanssaan? Ehkä se onkin hyvää palvelua? 

Vai ettei toimi teidän alallanne? Onhan Ikeakin on tehnyt tämän globaalissa mittakaavassa ja siinä asiakasporukassa on todellakin erilaisia kulttuurisia oletusarvoja kaupankäynnille. 

Ehkä meidän pitää vain uskaltaa rohkeasti ajatella asia eri tavalla ja sitten johtaa rohkeasti toteutusta? Suurta luottamusta ja mielenkiintoa edellyttävissä asioissa on sitten muitakin lainalaisuuksia, mutta niistä jatkossa, toisella kerralla, enemmän.

Näyttökuva 2018 04 10 kello 14.28.18

Elä hyvin - kevyellä taakalla; tämäkö on tulevaisuus?

shutterstock 339323012

Tämä artikkeli on referointia ja kommentointia Esomarin Research World -lehden helmikuun 2018 artikkeliin "Live Large - Carry Little", jonka kirjoittaja on J. Walker Smith. Tässä tiivistelmässä on esitelty muutamia alkuperäisessä artikkelissa esitellyistä havainnoista.

"Live Large - Carry Little" -konsepti kuvaa kulutuksen uutta aaltoa, jossa kuluttajat haluavat edelleen ja aiemmissa määrin ns. hyvän elämän tekijöitä, mutta eivät samassa "paketissa" kuin aiemmin. He haluavat elämykset, helppouden ja elämänlaadun, mutta vähemmän kaiken haalimista, omistamista ja velkaa. Se on tulevaisuutta, jossa omistaminen ei ole enää kytketty kulutukseen. Niistä tulee yhä enemmän erillisiä toimintoja. Jonkun asian hankinta tarkoittaa pikemmin sen käyttöä kuin omistamista.

Yhteiskunnan jatkuva kasvu ei enää voi perustua jatkuvaan materiaaliseen kasvuun. Ilmeisesti ollaankin siirtymässä rajattomasta määrän kasvusta merkityksellisyyden kasvuun. Siinä mielessä tässä on ehkä kyse kestävän kehityksen kannalta tärkeästä henkisen rajan ylittämisestä? Jos se ei ole kulutuskeskeisen kulttuurin muuttava, niin ehkä kuitenkin osa muutoksen mahdollistavasta arvojen kehittymisestä?

Kokemus on uusi (tuote)kategoria

Kuluttaja hakee yhä enemmän tuotteen synnyttämää tai mahdollistamaa kokemusta kuin itse tuotetta. Miksi omistaa autoa, kun voi ostaa ajamis- tai matkapalvelun ja kokemuksen siitä, ilman auton omistamisen huolia.

Kuluttaja hakee elämäntyylistään yhteyksiä erilaisiin hänelle merkityksellisiin asioihin. Hän on yhä vähemmän halukas käyttämään aikaa jonkun tavaran tai laitteen kanssa askaroimiseen. Hän haluaa yhteyksiä ihmisryhmiin, jotka määrittelevät samalla häntä itseään. Some on yksi tämän ilmiön muotoja.

Algoritmit ottavat ohjat markkinoinnissa ja myynnissä?

Algoritmit nousevat uudeksi avaimeksi siihen, että asiakkaille tarjotaan heille relevantteja palveluja. Ne ohjaavat yhteydenpitoa ja tietoa kuluttajille, kun he niitä tarvitsevat, vaivattomasti sekä muodossa, joka on kullekin käypä. Ne muuttavat myös brändin ja kuluttajan välistä suhdetta. Dataa tulisikin käyttää asiakkaan osto- ja käyttökokemuksen kehittämiseksi eikä vain brändin promootioon. Amazonin ja Alibaban tyyppiset alustat toteuttavat juuri tätä. Asiakas sitoutuu alustaan tai käyttötapaan, ei tiettyyn brändiin. Brändin merkitys tulee todennäköisesti alusta- tai muun käyttöympäristön kokemuksen lisänä, ei itsetarkoituksena.

Toinen algoritmien avainmerkitys on siinä, että niiden avulla kuluttaja haluaa pitää hallittavissa impulssien ja informaation tulvan. Kukaan ei enää pysty prosessoimaan kaikkea. Hallitakseen elämäänsä kuluttaja toivoo, että hänelle tarjotaan rajattua mutta relevanttia "leikkausta" maailmasta. Ainahan ihmiset ovat eläneet oman kokemuspiirinsä, käsittelykykynsä ym. rajoittamassa "kuplassa". Nyt internet vain yhdistää näitä kuplia uudella tavalla. 

Markkinoiden muodostaminen yhä pienemmistä kohderyhmistä

Markkinointia haastaa myös markkinoiden fragmentoituminen. Ylin kuluttajia yhdistävä tekijä alkaa olla se, että heidän tarpeensa ovat yksilöllisiä. Segmentit ja niiden alisegmentitkin ovat jakautumassa yhä pienempiin ryhmiin ja lopulta yksilöllisiin kuluttajiin. He haluavat henkilökohtaista huomiota. Näyttääkin siltä, että traditionaalisen markkinoinnin ylhäältä alas -segmentoinnin täytyy muuttua suurempien asiakasjoukkojen kokoamiseksi alhaalta ylös (reverse segmentation). Opetellaan ymmärtämään jopa yksittäisiä kuluttajia ja kootaan samoin käyttäytyvistä hallittavampia ryhmiä.

Koneille ja algoritmeille kohdistettu mainonta!

Kuluttajien ostopolut tulevat muuttumaan nopeasti, kun laitteiden internet (IoT) alkaa vastata ostosignaalien synnyttämisestä. Kenelle mainostetaan kun jääkaappi, printteri tai pesukone tekee päätöksiä, tai ainakin ostoimpulsseja? Itse asiassa Spotify ja Amazon Dash toimivat jo näin reagoimalla kuluttajan käyttäytymiseen ja digitaalisten laitteiden välittämiin tietoihin.

Lähemmäs käytännön toimintaa

Markkinoinnin syklit ovat lyhentyneet ja lyhenevät edelleen radikaalisti. On yhä vähemmän aikaa suunnitella etukäteen ja arvioida tuloksia sekä tehdä muutoksia markkinointiin jälkikäteen. Tutkimuksen tulee siirtyä lähemmäs kulutustapahtumaa. Välitön toimenpiteen jälkeinen reagointi (Act and React) tulee painottamaan "riittävän hyvien", välittömien toimenpiteiden tarvetta. Kenelläkään ei ole aikaa odottaa täydellistä ymmärrystä asioista. Tämä on varmasti iso trendi ja jo suuressa määrin arkipäivää kaikille netin kautta markkinoiville, tai sen osaaville?

"Ja tästä olisi pääteltävä, että ...?"

"Koskaan meidän elinaikanamme ei maailma enää tule muuttumaan yhtä hitaasti kuin nyt", on joku, näin vapaana lainauksena, todennut. Meidän tutkimustoimistojen sekä kaikkien muiden päätöksentekoon käytettävän tiedon tuottajien on siirryttävä eteenpäin vauhdilla. Muuten on vaara muuttua asiakkailleen epärelevantiksi ja historiankirjoituksen marginaalimerkinnäksi. Joku näitä mahdollisuuksia tarjoaa jo nyt ja yhä enemmän jatkossa. On täysin oma valintamme olemmeko me osa tätä uutta rakennetta vai jäämmekö sovinnolla historiaan erään menneen aikakauden kuvaajana.

 

A. Walker Smith: Chief Knowledge Officer at Kantar Consulting

Jukka Rastas on Palvelu Plus Oy:n Senior Advisor ja hallituksen puheenjohtaja sekä Suomen Markkinatutkimusliiton johtokunnan jäsen.

Mikropäätökset ja portit - uudenlaisia päätöksiä ja tutkimustilanteita

Tämä kirjoitus on lainausta ja kommentointia Fabian Buderin/GFK Verein esitykseen Esomar-kongressissa Amsterdamissa 13.9.2017. Mukaan on lipsahtanut myös asioita sitä seuranneesta, samaan teemaan (Market Research From a Client Perspective) liittyneestä, ostajapaneelin keskustelusta.

Tutkimustiedon tuottajat ovat uudenlaisen tilanteen edessä; osa päätöstilanteista on muuttunut tiuhaan ja lyhyellä ennakoinnilla tehtäviksi mikropäätöksiksi. Päätöksenteko, tai itse strategia ikäänkuin "taipuu" pienten juoksevien päätösten mukana. Voi olla, että päättävä taho tekee tarkennuksia aiempiin linjauksiin vähän väliä, oli sillä käytössään asiaan liittyvää tutkimustietoa, tai ei. Tutkimustoiminto voi ihan itse päättää, haluaako olla mukana yhtenä tekijänä päätöksen pohjana, vai ei. Aikaa voi olla esimerkiksi kaksi viikkoa. Siinä ajassa on synnytettävä jotain tietoa, tai sitten on vain unohdettava juttu ja jätettävä se muille. Liiketoimintaympäristöt muuttuvat niin nopeasti, että tämä on totta yhä useammassa liiketoiminnassa.

Päätöksenteon portit ovat taas jotain, jonka olemassaolo tai vastaantulo tiedetään tai voidaan ennakoida etukäteen. On pakko päättää isommasta investoinnista, laajennuksesta uudelle alueelle, uuteen tuotteeseen tms. Se tehdään perusteellisemman valmistelun pohjalta ja sitoo linjauksia kiinni taas vähäksi aikaa eteenpäin. Nämä ovat kuin "vanhan ajan päätöksiä".

Iso, mega- tai gigaluokan muutos on myös se, että päätöksentekoon käytettäviä tiedon lähteitä tulee koko ajan lisää. Erilaiset sähköiset järjestelmät synnyttävät jatkuvasti valtavia virtoja dataa, jota järjestelmät ja analytiikka prosessoivat mittareiksi, aikasarjoiksi jne. IoT ja AI tulevat vielä synnyttämään mega- tai gigaluokan hyökyaallon uutta tietoa. Onko se sitten informaatiota tai näkemystä (insight) on sitten toinen juttu. Markkinatutkimus joutuu yhä useammin "taistelemaan kaistaleveydestä" päätöksenteossa. Ei ole itsestään selvää, että se on pääasiallinen tai edes tärkeimpiä lähteitä harkitessa päätöksiä.

Kuka tulee voittamaan taistelun päätöksenteon tiedon lähteenä?

Tässä jonkinlainen visualisointi mikropäätöksistä ja porteista, toteuvan strategian muotona ...

Kuva 1.jpg

Kuva2.jpg

Kuva3.jpg